Tupakointi taloyhtiössä ja parvekkeella — mitä laki sallii?

Lähtökohtaisesti kyllä — tupakkalaki (549/2016) ei kiellä tupakointia omalla parvekkeella tai muualla osakkaan hallinnassa olevassa tilassa automaattisesti. Taloyhtiö voi kuitenkin hakea viranomaiselta virallista tupakointikieltoa yhteisiin ulkotiloihin ja parvekkeille, jos savu kulkeutuu muualle kuin poikkeuksellisesti. Tämä on eri asia kuin taloyhtiön oma, vapaaehtoinen järjestyssääntösuositus, jota käsitellään omana kohtanaan alempana.

Ennen virallista prosessia kannattaa aina kokeilla lievempiä keinoja — ne ovat nopeampia ja säilyttävät naapurisuhteet paremmin.

• Keskustele naapurin kanssa suoraan ja rauhallisesti — moni ei tiedosta, kuinka paljon savu häiritsee.
• Ota yhteyttä isännöitsijään tai hallitukseen, jos suora keskustelu ei auta — he voivat välittää asiaa ja ehdottaa käytännön ratkaisuja (esim. tuuletusajat).
• Selvitä, koskeeko ongelma myös sähkösavukkeita — niiden tulkinta rinnastuu pääosin tavalliseen tupakointiin samassa lainsäädännössä, vaikka käytäntö vaihtelee tapauskohtaisesti.

Vasta jos epävirallinen sopiminen ei tuota tulosta ja häiriö on toistuvaa ja merkittävää, kannattaa siirtyä viralliseen kieltoprosessiin.

Yksittäinen osakas ei voi itse hakea tupakointikieltoa — hakijana on aina taloyhtiö. Prosessi etenee tupakkalain 79 §:n mukaisesti seuraavasti:

• 1. Aloite tulee osakkaalta tai hallitukselta, ja hallitus valmistelee asian yhtiökokoukselle.
• 2. Osakkaita on kuultava kirjallisesti vähintään kaksi viikkoa ennen yhtiökokousta, jossa kiellosta päätetään.
• 3. Yhtiökokous päättää kiellon hakemisesta enemmistöpäätöksellä.
• 4. Päätöksen on oltava lainvoimainen — käytännössä odotetaan noin kolmen kuukauden moiteaika, ennen kuin hakemus voidaan jättää eteenpäin.
• 5. Taloyhtiö jättää hakemuksen kunnan terveydensuojelu- tai ympäristöterveysviranomaiselle, joka tekee lopullisen päätöksen.

Kriteeri parvekkeelle ja yhteisille ulkotiloille on suhteellisen matala: riittää, että savu voi kulkeutua toiseen huoneistoon muutoin kuin satunnaisesti — erillistä terveyshaittanäyttöä ei vaadita samalla tavalla kuin sisätiloja koskevissa kielloissa.

Kun viranomainen on myöntänyt kiellon, se koskee kaikkia taloyhtiön osakkaita ja asukkaita yhtäläisesti, ei vain valituksen tehnyttä. Kiellon noudattamisen valvonta on käytännössä taloyhtiön ja sen asukkaiden varassa — toistuvasta rikkomisesta voidaan lopulta seurata viranomaisen määräämä uhkasakko, äärimmillään puuttuminen asumisoikeuteen vakavissa ja toistuvissa tapauksissa. Kielto voidaan myös tarvittaessa purkaa, jos olosuhteet muuttuvat merkittävästi.

Isännöitsijä on käytännössä keskeinen molemmissa poluissa: epävirallisessa vaiheessa hän voi toimia välittäjänä ja ehdottaa käytännön ratkaisuja, ja virallisessa prosessissa hän valmistelee kuulemisen, avustaa hakemuksen laatimisessa ja tuntee vastaavat tapaukset muista taloyhtiöistä. Kokemus useista vastaavista tilanteista nopeuttaa prosessia merkittävästi verrattuna siihen, että hallitus yrittää selvittää menettelyn tyhjästä.

Jos isännöitsijä ei tunne prosessia tai ei osaa neuvoa sen alkuvaiheessa, se kannattaa ottaa huomioon seuraavan kerran isännöintiä arvioitaessa — tämäntyyppiset harvinaisemmat mutta konkreettiset erikoistilanteet erottavat kokeneen isännöitsijän kokemattomasta.

• Voiko yksittäinen osakas hakea tupakointikieltoa itse? Ei — hakijana toimii aina taloyhtiö yhtiökokouksen päätöksellä.
• Koskeeko kielto myös sähkösavukkeita? Pääsääntöisesti kyllä, tulkinta rinnastuu tavalliseen tupakointiin, mutta käytäntö voi vaihdella.
• Kuinka pitkään kieltoprosessi kestää? Karkeasti useita kuukausia: kuuleminen, yhtiökokous, noin kolmen kuukauden moiteaika ja viranomaiskäsittely.
• Voiko taloyhtiö kieltää tupakoinnin myös ilman virallista prosessia? Taloyhtiö voi suositella tai sopia yhteisistä pelisäännöistä järjestyssäännöissä, mutta sitova kielto osakkaan hallinnassa olevalle parvekkeelle edellyttää virallista viranomaisprosessia.